Esit­te­ly

Mar­ja-Leena Kurvi­nen

Olen Mar­ja-Leena Kurvi­nen, 1967 Kuu­sankoskel­la Kymen­laak­sos­sa syn­tynyt myymäläpääl­likkö. Per­heeseeni kuu­luu mieheni Kim­mo, 2007 syn­tynyt poi­ka Kasper sekä täl­lä het­kel­lä (kevät 2018) 8 koiraa (1 dob­be­ria, 6 kääpiöpin­ser­iä sekä miehen jälkikoira mäyräkoira) sekä kolme Maine coon kissaa .Asumme Sipoon Myyrak­ses­sa omakoti­talos­sa, Van­taan rajal­la, Van­taan­joen var­rel­la.

Täl­lä het­kel­lä har­ras­tan koirieni kanssa vain näyt­telyssä käyn­tiä, aiem­min olen ollut akti­ivi­nen monel­lakin koira­har­ras­tuk­sen sar­al­la.

Ensim­mäi­nen koira

Ensim­mäisen koirani sain kevääl­lä 1984. Se oli dober­man­ni nart­tu Lin­denwache Dusch­ka. Har­rastin sen kanssa akti­ivis­es­ti ToKoa ja näyt­te­ly­itäkin, vaikkei se mikään näyt­te­lytähti ollutkaan. Olin mukana Kymen­läänin ken­nelpi­irin nuoriso­toimin­nas­sa sekä Kou­volan Seudun Seu­rakoirak­er­hon toimin­nas­sa. Jo heti koira­har­ras­tuk­seni alku­taipaleel­la han­kin mon­en­laista tieto­taitoa; kehäsi­h­teeri, ToKo-ohjaa­ja, Ken­nelpi­irin agili­ty yhdyshenkilö, kas­vat­ta­jan peruskurssi.

Ulko­muo­to­tuo­marik­si valmis­tu­in vuon­na 1993 eli vain 25-vuo­ti­aana. Olen aina keskit­tynyt enem­män omien koirieni kanssa kil­pailemiseen ja niin­pä olen vuosien var­rel­la laa­jen­tanut maltil­lis­es­ti oikeuk­siani. Täl­lä het­kel­lä min­ul­la on arvostelu­oikeudet ryh­mästä 2 seu­raav­ille roduille: aidi, alen­te­jonkoira, ana­to­liankoira, bro­holminkoira, cas­tro labor­eironkoira, dober­man­ni, hol­lan­nin­rot­takoira, itä­val­lan­pin­seri, kanarian­dog­gi, karstin­paimenkoira, kääpiöpin­seri, kääpiös­naut­ser­it, mal­lor­can­dog­gi, pin­seri, rot­tweil­er, shar pei, suurs­naut­ser­it, tan­skalais-ruot­salainen pihakoira, tan­skan­dog­gi, tosa ja uruguayan cimar­ron. Lisäk­si min­ul­la on arvostelu­oikeudet koko ryh­mään 4 eli mäyräkoirat.

Vaik­ka min­ul­la ei ole kuin muu­ta­man rodun oikeudet, on arvoste­lute­htäviä vuosien var­rel­la kuitenkin ollut sään­nöl­lis­es­ti. Suomen lisäk­si olen arvostel­lut Sak­sas­sa, Unkaris­sa, Ruot­sis­sa, Nor­jas­sa, Virossa ja Venäjäl­lä. Kas­vat­ta­jalle on hyvin antoisaa päästä tutus­tu­maan omaan rotu­un­sa ulko­mail­la myös tuo­marin omi­naisu­udessa!

Kas­va­tus­ta vuodes­ta 1987

Ensim­mäi­nen A’dreams pentue syn­tyi 7.4.1987. Siitä lähti akti­ivi­nen dober­man­ni har­ras­tus ja kas­va­tus. Kas­vatin dober­man­ne­ja 1987 – 2008 eli 21 vuot­ta. Noi­hin vuosi­in mah­tuu paljon akti­ivista dober­man­ni har­ras­tus­ta. Vedin mm usei­ta vuosia sil­loin hyvin toimi­vaa SDY Kymen­laak­soa. Jär­jes­timme koulu­tuk­sia, kokei­ta, teste­jä, leire­jä ja näyt­te­ly­itä. Liki parikym­men­tä vuot­ta olen ollut Dober­mann yhdis­tyk­sen jalostus­toimikun­nas­sa ja tovin myös hallituksessa.Omat dober­man­ni­ni ovat kil­pailleet PK haus­sa ja suo­jelus­sa.

SUOMEN KEN­NEL­LI­ITON VUO­LASVIR­TA-PALKIN­NON ERIT­TÄIN ANSIOKKAAS­TA DOBER­MAN­NI KAS­VATUK­SES­TA SAIN 1998.

Kyseiseen palk­in­toon on Suomes­sa yltänyt vain muu­ta­ma kas­vat­ta­ja, siihen kun vaa­di­taan sekä näyt­te­ly- että käyt­töpuolen tulok­sia.

Erikois­näyt­te­lyi­den parhaan kas­vat­ta­jalu­okan olemme esit­täneet 1992, 1993, 1997, 1998, 2000, 2001 ja 2002. Mainit­takoon, että tuol­loin elet­ti­in rodun kul­ta-aikaa Suomes­sa ja erikois­näyt­te­lyis­sä saat­toi olla liki 200 koiraa. Rek­isteröin­nitkin oli­vat aivan toista luokkaa kun nykyään.

Dober­mann kas­vateis­sani on 25 valio­ta ja voit­ta­jaa, 6 käyt­tö­valio­ta, 14 ZTP-tes­tat­tua koiraa.

Ensim­mäisen kääpiöpin­seri­ni, punaisen nar­tun of Lei­jli­den Red-Sheilan han­kin vuon­na 1991. Ensim­mäi­nen kääpiöpin­seripentueeni syn­tyi 1993. Aluk­si kas­vatin vain punaisia, kos­ka siihen aikaan ei Suomes­sa juuri hyviä mus­tia kääpiöitä ollut. Vuon­na 1997 sain han­kit­tua Israelista mus­tan nar­tun, Babit Beit Ha’maayanin. Ensim­mäi­nen mus­ta pentueeni syn­tyi 1998 ja tähän kan­ta­nart­tuu­ni poh­jaa koko nykyi­nen kas­vatuk­seni. Punaisel­la lin­jal­la kas­vatuk­sen lopetin.
Kääpiöpin­seri oli pitkään ns kakkos­ro­tu­ni, mut­ta vai­h­tui huo­maa­mat­tani ykkös­ro­duk­si ja on täl­lä het­kel­lä ain­oa koiraro­tu jota kas­vatan. Dober­man­ne­ja en tule enää kas­vat­ta­maan, liian paljon työtä, huol­ta ja murhet­ta. En ole rotua kuitenkaan kokon­aan jät­tänyt, sil­lä lau­man kuninkaana vaikut­taa 2013 syn­tynyt dober­man­ni uros Sant Kre­al Jakhont. Lisäk­si koulu­tan edelleenkin dober­man­ni tuo­mare­i­ta sil­lä olen ollut jo vuosia rotu­ni ain­ut suo­ma­lainen erikois­tuo­mari.
Kääpiöpin­seri on reipas, näp­pärän kokoinen, peruster­ve rotu jon­ka kanssa voi har­ras­taa kaikkea mah­dol­lista mut­tei ole pakko kuten dob­berei­den kanssa.

SUOMEN KEN­NEL­LI­ITON VUO­LASVIR­TA-PALK­IN­TO ERIT­TÄIN ANSIOKKAAS­TA KÄÄPIÖPIN­SERIKAS­VATUK­SES­TA 2008!

SUOMEN KEN­NEL­LI­ITON VUO­DEN KAS­VAT­TA­JA 2010 & 2011 KOL­MAS SIJA! 2012 SIJA 5. ja 2013 SIJA 8.
Kaik­ki rodut mukana tässä kisas­sa niin täl­laisel­la ei showro­dul­la hur­ja saavu­tus ja jopa kahdesti! Mis­sään muual­la maail­mas­sa eivät kääpiöpin­ser­it ole täl­laisi­in saavu­tuk­si­in yltäneet!
SUOMEN KÄÄPIÖPIN­SER­IT RYn VUO­DEN KAS­VAT­TA­JA
2005, 2006, 2008, 2009, 2010, 2011, 2012, 2013, 2016 ja 2017.

83 KÄÄPIÖPIN­SERIVALIO­TA SEKÄ 32 KAN­SAIN­VÄLISTÄ VALIO­TA (tilanne huhtikuu 2018).

Kaik­ki koiramme elävät kotona per­heen­jäs­en­inä. Peri­aat­teena koiramäärästä on, että niiden on kul­jet­ta­va ongelmit­ta mukana asun­to­vaunu ja mökkireis­suil­la. Vaunul­la liikumme kesäaikaan paljon, mm yhdis­tämme lomailun ja koiranäyt­te­ly­matkat.

Pen­tumme kas­va­vat aina per­heen paris­sa, mukana arjen nor­maalis­sa elämässä. Uskon vakaasti siihen, että mitä parem­min pen­tu sosi­aal­is­te­taan kas­vat­ta­jan luona, sen parem­mat edel­ly­tyk­set pen­nul­la on kas­vaa tas­apain­oisek­si aikuisek­si koirak­si. Tietysti myös pen­tu­jen omis­ta­jil­la on tärkeä rooli pen­nun kasvus­sa tas­apain­oisek­si aikuisek­si, mut­ta poh­ja sille luo­daan jo kas­vat­ta­jan luona. Meil­lä pen­nut kulke­vat mukana myös asun­to­vaunu- ja mökkireis­suil­la.

Olen aina liikkunut koirieni kanssa paljon. Koiramme lenkkeilevät päivit­täin joko vapaana Sipoon korves­sa tai pyöräillen ja juosten. En ymmär­rä aja­tus­ta, että pieniä koiria ei tarvit­sisi liikut­taa! Kääpiöpin­seri on hyvin akti­ivi­nen koira joka rakas­taa liikku­mista!

Olen sitä mieltä, että koirankas­vat­ta­jan tärkein omi­naisu­us on ns koirasilmä. Enkä tarkoi­ta vain muo­to­ta­jua. Ei todel­lakaan ole sat­tumaa tai vain hyvää tuuria, että joku kas­vat­ta­ja men­estyy use­am­mal­lakin rodul­la ja joku toinen taas ei sil­lä yhdel­läkään!

Kissat

Olen aina pitänyt kaik­ista eläimistä. Kun olin lap­si, koton­amme oli aina maa­ti­aiskisso­ja. Nuoru­udessani 90-luvul­la min­ul­la oli kak­si bur­makissaa ja kas­vatin kak­si FI* A’DREAMS bur­makiss­apentuet­ta. Meni vuosia ilman kissaa, mut­ta heinäku­us­sa 2016 meille muut­ti hopeatab­by Maine coon naaras FI*Mahtitassun Häm­min­ki. Syn­tynyt 28.3.2016. Tämä ster­iloitu lem­mikkikissa, “Viivi”, on hur­man­nut koko per­heemme. Mainio lisä koirap­er­heeseemme, mukana kaikessa mitä kotona tapah­tuu.

Mitä enem­män Maine coon rotu­un pere­hdyin, sitä enem­män innos­tu­in. Kos­ka olen hen­keen ja vereen kas­vat­ta­ja, heräsi aja­tus, että voisin halu­ta naaraskissan jol­la voisin kokeil­la kissan kas­va­tus­ta. Niim­pä meille muut­ti tam­miku­us­sa 2017 pieni punatab­by tyt­tö Katie For­est Pearl*RU Venäjältä. Hienolu­on­teinen Nin­ja osoit­tau­tui myös laa­jois­sa ter­veystutkimuk­sis­sa ter­veek­si ja ensim­mäi­nen FI*A’Dreams Maine coon pentue syn­tyi 7.12.2017.
7 suloista coonipen­tua ilah­dut­ti­vat per­het­tämme kovasti ja sai­vat ihanat kodit. Yksi tyt­tö jäi koti­in kas­va­maan ja kak­si poikaa leikkaa­mat­tomik­si kolleik­si toiveena jalostuskäyt­tö. Näitä poikia varten on tarkoi­tus ostaa erisukuinen tyt­tö, sel­l­ainen on jo varauk­ses­sa. Se on tarkoi­tus sijoit­taa äidil­leni, sil­lä kotona on lem­mikkien määrä täyn­nä. Suun­nitelmis­sa olisi jatkaa pien­imuo­toista Maine coon kas­va­tus­ta.

Tärkein tehtävä kissatytöil­läni on kuitenkin olla koko per­het­tä ilah­dut­tavia lem­mikke­jä ja sen viran ne totis­es­ti täyt­tävät!

Gal­le­ria