Esittely

Marja-Leena Kurvinen

Olen Mar­ja-Lee­na Kur­vi­nen, 1967 Kuusan­kos­kel­la Kymen­laak­sos­sa syn­ty­nyt myy­mä­lä­pääl­lik­kö. Per­hee­see­ni kuu­luu mie­he­ni Kim­mo, 2007 syn­ty­nyt poi­ka Kas­per sekä täl­lä het­kel­lä (kevät 2018) 8 koi­raa (1 dob­be­ria, 6 kää­piö­pin­se­riä sekä mie­hen jäl­ki­koi­ra mäy­rä­koi­ra) sekä kol­me Mai­ne coon kis­saa .Asum­me Sipoon Myy­rak­ses­sa oma­ko­ti­ta­los­sa, Van­taan rajal­la, Van­taan­joen var­rel­la.

Täl­lä het­kel­lä har­ras­tan koi­rie­ni kans­sa vain näyt­te­lys­sä käyn­tiä, aiem­min olen ollut aktii­vi­nen monel­la­kin koi­ra­har­ras­tuk­sen saral­la.

Ensimmäinen koira

Ensim­mäi­sen koi­ra­ni sain kevääl­lä 1984. Se oli dober­man­ni nart­tu Lin­denwac­he Dusch­ka. Har­ras­tin sen kans­sa aktii­vi­ses­ti ToKoa ja näyt­te­lyi­tä­kin, vaik­kei se mikään näyt­te­ly­täh­ti ollut­kaan. Olin muka­na Kymen­lää­nin ken­nel­pii­rin nuo­ri­so­toi­min­nas­sa sekä Kou­vo­lan Seu­dun Seu­ra­koi­ra­ker­hon toi­min­nas­sa. Jo heti koi­ra­har­ras­tuk­se­ni alku­tai­pa­leel­la han­kin monen­lais­ta tie­to­tai­toa; kehä­sih­tee­ri, ToKo-ohjaa­ja, Ken­nel­pii­rin agi­li­ty yhdys­hen­ki­lö, kas­vat­ta­jan perus­kurs­si.

Ulko­muo­to­tuo­ma­rik­si val­mis­tuin vuon­na 1993 eli vain 25-vuo­ti­aa­na. Olen aina kes­kit­ty­nyt enem­män omien koi­rie­ni kans­sa kil­pai­le­mi­seen ja niin­pä olen vuo­sien var­rel­la laa­jen­ta­nut mal­til­li­ses­ti oikeuk­sia­ni. Täl­lä het­kel­lä minul­la on arvos­te­luoi­keu­det ryh­mäs­tä 2 seu­raa­vil­le roduil­le: aidi, alen­te­jon­koi­ra, ana­to­lian­koi­ra, bro­hol­min­koi­ra, castro labo­rei­ron­koi­ra, dober­man­ni, hol­lan­nin­rot­ta­koi­ra, itä­val­lan­pin­se­ri, kana­rian­dog­gi, kars­tin­pai­men­koi­ra, kää­piö­pin­se­ri, kää­piös­naut­se­rit, mal­lorcan­dog­gi, pin­se­ri, rottwei­ler, shar pei, suurs­naut­se­rit, tans­ka­lais-ruot­sa­lai­nen piha­koi­ra, tans­kan­dog­gi, tosa ja uru­guay­an cimar­ron. Lisäk­si minul­la on arvos­te­luoi­keu­det koko ryh­mään 4 eli mäy­rä­koi­rat.

Vaik­ka minul­la ei ole kuin muu­ta­man rodun oikeu­det, on arvos­te­lu­teh­tä­viä vuo­sien var­rel­la kui­ten­kin ollut sään­nöl­li­ses­ti. Suo­men lisäk­si olen arvos­tel­lut Sak­sas­sa, Unka­ris­sa, Ruot­sis­sa, Nor­jas­sa, Viros­sa ja Venä­jäl­lä. Kas­vat­ta­jal­le on hyvin antoi­saa pääs­tä tutus­tu­maan omaan rotuun­sa ulko­mail­la myös tuo­ma­rin omi­nai­suu­des­sa!

Kasvatusta vuodesta 1987

Ensim­mäi­nen A’dreams pen­tue syn­tyi 7.4.1987. Sii­tä läh­ti aktii­vi­nen dober­man­ni har­ras­tus ja kas­va­tus. Kas­va­tin dober­man­ne­ja 1987 – 2008 eli 21 vuot­ta. Noi­hin vuo­siin mah­tuu pal­jon aktii­vis­ta dober­man­ni har­ras­tus­ta. Vedin mm usei­ta vuo­sia sil­loin hyvin toi­mi­vaa SDY Kymen­laak­soa. Jär­jes­tim­me kou­lu­tuk­sia, kokei­ta, tes­te­jä, lei­re­jä ja näyt­te­lyi­tä. Liki pari­kym­men­tä vuot­ta olen ollut Dober­mann yhdis­tyk­sen jalos­tus­toi­mi­kun­nas­sa ja tovin myös hallituksessa.Omat dober­man­ni­ni ovat kil­pail­leet PK haus­sa ja suo­je­lus­sa.

SUO­MEN KEN­NEL­LII­TON VUO­LAS­VIR­TA-PAL­KIN­NON ERIT­TÄIN ANSIOK­KAAS­TA DOBER­MAN­NI KAS­VA­TUK­SES­TA SAIN 1998.

Kysei­seen pal­kin­toon on Suo­mes­sa yltä­nyt vain muu­ta­ma kas­vat­ta­ja, sii­hen kun vaa­di­taan sekä näyt­te­ly- että käyt­tö­puo­len tulok­sia.

Eri­kois­näyt­te­lyi­den par­haan kas­vat­ta­ja­luo­kan olem­me esit­tä­neet 1992, 1993, 1997, 1998, 2000, 2001 ja 2002. Mai­nit­ta­koon, että tuol­loin elet­tiin rodun kul­ta-aikaa Suo­mes­sa ja eri­kois­näyt­te­lyis­sä saat­toi olla liki 200 koi­raa. Rekis­te­röin­nit­kin oli­vat aivan tois­ta luok­kaa kun nyky­ään.

Dober­mann kas­va­teis­sa­ni on 25 valio­ta ja voit­ta­jaa, 6 käyt­tö­va­lio­ta, 14 ZTP-tes­tat­tua koi­raa.

Ensim­mäi­sen kää­piö­pin­se­ri­ni, punai­sen nar­tun of Leij­li­den Red-Shei­lan han­kin vuon­na 1991. Ensim­mäi­nen kää­piö­pin­se­ri­pen­tu­ee­ni syn­tyi 1993. Aluk­si kas­va­tin vain punai­sia, kos­ka sii­hen aikaan ei Suo­mes­sa juu­ri hyviä mus­tia kää­piöi­tä ollut. Vuon­na 1997 sain han­kit­tua Israe­lis­ta mus­tan nar­tun, Babit Beit Ha’maayanin. Ensim­mäi­nen mus­ta pen­tu­ee­ni syn­tyi 1998 ja tähän kan­ta­nart­tuu­ni poh­jaa koko nykyi­nen kas­va­tuk­se­ni. Punai­sel­la lin­jal­la kas­va­tuk­sen lope­tin.
Kää­piö­pin­se­ri oli pit­kään ns kak­kos­ro­tu­ni, mut­ta vaih­tui huo­maa­mat­ta­ni ykkös­ro­duk­si ja on täl­lä het­kel­lä ainoa koi­ra­ro­tu jota kas­va­tan. Dober­man­ne­ja en tule enää kas­vat­ta­maan, lii­an pal­jon työ­tä, huol­ta ja mur­het­ta. En ole rotua kui­ten­kaan koko­naan jät­tä­nyt, sil­lä lau­man kunin­kaa­na vai­kut­taa 2013 syn­ty­nyt dober­man­ni uros Sant Kreal Jak­hont. Lisäk­si kou­lu­tan edel­leen­kin dober­man­ni tuo­ma­rei­ta sil­lä olen ollut jo vuo­sia rotu­ni ainut suo­ma­lai­nen eri­kois­tuo­ma­ri.
Kää­piö­pin­se­ri on rei­pas, näp­pä­rän kokoi­nen, perus­ter­ve rotu jon­ka kans­sa voi har­ras­taa kaik­kea mah­dol­lis­ta mut­tei ole pak­ko kuten dob­be­rei­den kans­sa.

SUO­MEN KEN­NEL­LII­TON VUO­LAS­VIR­TA-PAL­KIN­TO ERIT­TÄIN ANSIOK­KAAS­TA KÄÄ­PIÖ­PIN­SE­RI­KAS­VA­TUK­SES­TA 2008!

SUO­MEN KEN­NEL­LII­TON VUO­DEN KAS­VAT­TA­JA 2010 & 2011 KOL­MAS SIJA! 2012 SIJA 5. ja 2013 SIJA 8.
Kaik­ki rodut muka­na täs­sä kisas­sa niin täl­lai­sel­la ei show­ro­dul­la hur­ja saa­vu­tus ja jopa kah­des­ti! Mis­sään muu­al­la maa­il­mas­sa eivät kää­piö­pin­se­rit ole täl­lai­siin saa­vu­tuk­siin yltä­neet!
SUO­MEN KÄÄ­PIÖ­PIN­SE­RIT RYn VUO­DEN KAS­VAT­TA­JA
2005, 2006, 2008, 2009, 2010, 2011, 2012, 2013, 2016 ja 2017.

83 KÄÄ­PIÖ­PIN­SE­RI­VA­LIO­TA SEKÄ 32 KAN­SAIN­VÄ­LIS­TÄ VALIO­TA (tilan­ne huh­ti­kuu 2018).

Kaik­ki koi­ram­me elä­vät koto­na per­heen­jä­se­ni­nä. Peri­aat­tee­na koi­ra­mää­räs­tä on, että nii­den on kul­jet­ta­va ongel­mit­ta muka­na asun­to­vau­nu ja mök­ki­reis­suil­la. Vau­nul­la lii­kum­me kesä­ai­kaan pal­jon, mm yhdis­täm­me lomai­lun ja koi­ra­näyt­te­ly­mat­kat.

Pen­tum­me kas­va­vat aina per­heen paris­sa, muka­na arjen nor­maa­lis­sa elä­mäs­sä. Uskon vakaas­ti sii­hen, että mitä parem­min pen­tu sosi­aa­lis­te­taan kas­vat­ta­jan luo­na, sen parem­mat edel­ly­tyk­set pen­nul­la on kas­vaa tasa­pai­noi­sek­si aikui­sek­si koi­rak­si. Tie­tys­ti myös pen­tu­jen omis­ta­jil­la on tär­keä roo­li pen­nun kas­vus­sa tasa­pai­noi­sek­si aikui­sek­si, mut­ta poh­ja sil­le luo­daan jo kas­vat­ta­jan luo­na. Meil­lä pen­nut kul­ke­vat muka­na myös asun­to­vau­nu- ja mök­ki­reis­suil­la.

Olen aina liik­ku­nut koi­rie­ni kans­sa pal­jon. Koi­ram­me lenk­kei­le­vät päi­vit­täin joko vapaa­na Sipoon kor­ves­sa tai pyö­räil­len ja juos­ten. En ymmär­rä aja­tus­ta, että pie­niä koi­ria ei tar­vit­si­si lii­kut­taa! Kää­piö­pin­se­ri on hyvin aktii­vi­nen koi­ra joka rakas­taa liik­ku­mis­ta!

Olen sitä miel­tä, että koi­ran­kas­vat­ta­jan tär­kein omi­nai­suus on ns koi­ra­sil­mä. Enkä tar­koi­ta vain muo­to­ta­jua. Ei todel­la­kaan ole sat­tu­maa tai vain hyvää tuu­ria, että joku kas­vat­ta­ja menes­tyy useam­mal­la­kin rodul­la ja joku toi­nen taas ei sil­lä yhdel­lä­kään!

Kissat

Olen aina pitä­nyt kai­kis­ta eläi­mis­tä. Kun olin lap­si, koto­nam­me oli aina maa­tiais­kis­so­ja. Nuo­ruu­des­sa­ni 90-luvul­la minul­la oli kak­si bur­ma­kis­saa ja kas­va­tin kak­si FI* A’DREAMS bur­ma­kis­sa­pen­tuet­ta. Meni vuo­sia ilman kis­saa, mut­ta hei­nä­kuus­sa 2016 meil­le muut­ti hopea­tab­by Mai­ne coon naa­ras FI*Mahtitassun Häm­min­ki. Syn­ty­nyt 28.3.2016. Tämä ste­ri­loi­tu lem­mik­ki­kis­sa, “Vii­vi”, on hur­man­nut koko per­heem­me. Mai­nio lisä koi­ra­per­hee­seem­me, muka­na kai­kes­sa mitä koto­na tapah­tuu.

Mitä enem­män Mai­ne coon rotuun pereh­dyin, sitä enem­män innos­tuin. Kos­ka olen hen­keen ja vereen kas­vat­ta­ja, herä­si aja­tus, että voi­sin halu­ta naa­ras­kis­san jol­la voi­sin kokeil­la kis­san kas­va­tus­ta. Niim­pä meil­le muut­ti tam­mi­kuus­sa 2017 pie­ni puna­tab­by tyt­tö Katie Forest Pearl*RU Venä­jäl­tä. Hie­no­luon­tei­nen Nin­ja osoit­tau­tui myös laa­jois­sa ter­veys­tut­ki­muk­sis­sa ter­veek­si ja ensim­mäi­nen FI*A’Dreams Mai­ne coon pen­tue syn­tyi 7.12.2017.
7 sulois­ta coo­ni­pen­tua ilah­dut­ti­vat per­het­täm­me kovas­ti ja sai­vat iha­nat kodit. Yksi tyt­tö jäi kotiin kas­va­maan ja kak­si poi­kaa leik­kaa­mat­to­mik­si kol­leik­si toi­vee­na jalos­tus­käyt­tö. Näi­tä poi­kia var­ten on tar­koi­tus ostaa eri­su­kui­nen tyt­tö, sel­lai­nen on jo varauk­ses­sa. Se on tar­koi­tus sijoit­taa äidil­le­ni, sil­lä koto­na on lem­mik­kien mää­rä täyn­nä. Suun­ni­tel­mis­sa oli­si jat­kaa pie­ni­muo­tois­ta Mai­ne coon kas­va­tus­ta.

Tär­kein teh­tä­vä kis­sa­ty­töil­lä­ni on kui­ten­kin olla koko per­het­tä ilah­dut­ta­via lem­mik­ke­jä ja sen viran ne toti­ses­ti täyt­tä­vät!

Galleria